RATSASTUSTERAPIALLA KEHON JA MIELEN TASAPAINOA     

Kun katsot miten ihminen liikkuu, ja
ymmärrät paljon myös hänen sielustaan !

Näin totesi keskiajalla taiteilija ja keksijä Leonardo da Vinci . Myös sanonta ”Terve sielu terveessä ruumiissa” kertoo samaa asiaa; ihmisellä on henkinen ja ruumiillinen puolensa, jotka ovat vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään. 

Suomalainen ratsastusterapia on lähtenyt tästä samasta ajatuksesta; keho ja mieli ovat erottamattomat. Toisin kuin mm. Keski-Euroopassa, jossa koulutus ja terapian toteutus ovat jakautuneet fysioterapeuttien toteuttamaan hippoterapiaan  ja pedagogien ja psykologien toteuttamaan heilpedagogiseen ratsastukseen, Suomessa on yhteinen koulutus kaikille ammattiryhmille ja puhumme yhteisesti ratsastusterapiasta. 

Ratsastusterapia-koulutus antaa tietoa sekä motorisista että psykososiaalisista  vaikutuksista ja valmiuksia huomioida ihminen kokonaisvaltaisesti. Koulutuksen myötä fysioterapeutit saavat psykologista tietoa sekä pedagogisia taitoja ja opettajat sekä psykologit puolestaan valmiuksia liikkumisen ohjaamiseen. Koulutuksen jälkeen jokainen toteuttaa ratsastusterapiaa suuntautuen omaan ammatilliseen erityisalueeseensa.   

RATSASTUSTERAPIA KUNTOUTUKSESSA

Urheilun ja liikunnan käyttö terveyden ylläpidossa on yhtä vanhaa kuin lääketieteen historia; keskiajalla mm. kehotettiin ratsastamaan ja rakennettiin mekaaninen hevonen kotiharjoitteluun” (1). Ratsastus kuntoutusmuotona alkoi kehittyä toisen maailmansodan jälkeen, jolloin sodassa haavoittuneiden kuntoutus käynnistettiin ja koneistumisen myötä hevoset vapautuivat muista työtehtävistä.

Ratsastusterapia-koulutus, joka alkoi Suomessa 1988 , toteutetaan yhteistyössä Suomen Ratsastusterapeutti-yhdistyksen ja Ypäjän Hevosopiston kanssa. Suomessa on jo yli 100 koulutettua ratsastusterapeuttia, joista yli puolet pohjakoulutukseltaan fysioterapeutteja; lisäksi mm. lääkäreitä, psykologeja, toimintaterapeutteja, erityisopettajia sekä sosiaalityöntekijöitä.

Ratsastusterapia erotetaan vammaisratsastuksesta, joka on harrastustoimintaa, jonka tavoitteet ovat samat kuin muillakin ratsastajilla; oppia hevosen hallintaa ja ratsastustaitoja.  Toimintaa järjestävät mm. Suomen Kuntoutusliitto ry, Suomen Ratsastajaliitto sekä Suomen kehitysvammaisten liikunta ja urheilu.

SUOMALAINEN RATSASTUSTERAPIA 

Ratsastusterapia on koulutetun ratsastusterapeutin ja hevosen yhdessä toteuttamaa kokonaisvaltaista kuntoutusta, joka on yksilöllistä, suunnitelmallista ja tavoitteellista. Kuntoutujan valmiuksien, asetettujen tavoitteiden sekä ratsastusterapeutin pohjakoulutuksen mukaan terapiassa painottuvat motoriset tai psykososiaaliset tavoitteet. Ratsastusterapian pyrkimyksenä on taitojen sekä tunteiden ja niiden hallinnan siirtyminen jokapäiväiseen elämään. Ratsastusterapian tavoitteena ei ole ratsastustaidon hankkiminen, se antaa kuitenkin paljon valmiuksia mahdolliselle ratsastusharrastukselle. Ratsastusterapiassa ei aina edes nousta hevosen selkään; hevonen talliympäristöineen tarjoaa paljon muutakin kuntouttavaa toimintaa, mm. tallityöskentelyä ja hevosen hoitamista. Ratsastusterapia soveltuu kaikenikäisille ja lähes kaikille vammaryhmille; se voi toimia itsenäisenä terapiana tai toisen terapian tukena. Ratsastusterapian voi korvata mm. KELA, kuntien ja kaupunkien terveydenhuolto tai sosiaalitoimisto sekä vakuutusyhtiöt.

RATSASTUSTERAPIAN VAIKUTUKSET 

Hevonen elävänä olentona,
sen lämpö ja liikkeiden rytmi,
ovat yhdistelmä tekijöitä,
jolla on ainutlaatuinen vaikutus.

Ratsastusterapiaa käsittelevää kirjallisuutta on julkaistu etenkin saksankielellä, niistä tärkeimpinä ”Hippotherapie”, joka käsittelee ratsastusterapian motorista puolta ja  ”Heilpädagogisches Reiten und Voltigieren”, joka paneutuu sen psykososiaaliseen puoleen. Kirjallisuus joka käsittelee kehotietoista ratsastusta, kuten ” Centered Riding” , sisältää myös ratsastusterapiassa käytettyjä elementtejä, mm. harjoittelua mielikuvien avulla. Suomalaisittain merkittävä on Marita Sandströmin julkaisu  ”Ratsastusterapian vaikutukset neurofysiologian ja tutkimustulosten näkökulmasta”. Julkaisu sisältää perustietoa aistien toiminnasta, minän osatekijöistä ja liikkeiden säätelystä sekä tietoa hevosen liikkumisesta ja ratsastusterapian vaikuttavuudesta. Ratsastusterapian vaikuttavuutta on tutkittu paljon saksankielisissä maissa, missä ratsastuksella on pitkät perinteet. Muutamia tutkimuksia on toteutettu myös Suomessa ja useita yksittäistapaustutkimuksia on tehty mm. osana ratsastusterapia-koulutusta. 

VAIKUTUS SENSORIIKKAAN

Hevosen rytmikkäät liikkeet aktivoivat monipuolisesti ratsastajan aistitoimintaa eli sensoriikkaa, jota tarvitaan havaintojen syntymiseen sekä asentojen säätelyyn ja liikkeiden oppimiseen. Rytmisesti toistuvat liikkeet muodostavat pohjan taitojen oppimiselle, loogiselle ajattelulle ja kielellisille toiminnoille. Kehotietoisuuden rakentamiseen tarvitaan aistimuksia taktiilisesta, vestibulaarisesta ja proprioseptisestä järjestelmästä sekä  näkö-, kuulo-, maku-ja haju-aistimuksia. Sensoriset aistimukset parantavat tietoisuutta omasta kehosta, jolloin liikkeiden suunnittelu ja taitavuus paranevat. Kehotietoisuus (body schema) muodostaa myös pohjan minätietoisuudelle (self).  Hevosen liikkeet aktivoivat erityisesti taktiilista, proprioseptista sekä vestibulaarista järjestelmää. 

TAKTIILITUNTO eli PINTATUNTO

Hevonen tarjoaa paljon taktiilisia ärsykkeitä, joiden voimakkuutta tehostaa hevosen ruumiinlämpä, joka on 1,5 astetta ihmisen lämpöä korkeampi. Hevosen selässä istuvan ratsastajan taktiilitunto aktivoituu pakaroissa ja reisissä, ja tätä tietoa käyttää hyväkseen myös tasapainojärjestelmä. Mikäli halutaan tarjota koko kehon tuntoaistimuksia, voi ratsastaja olla hevosen selän päällä makuulla. Kämmenet saavat paljon tuntoaistimuksia hevosta silittäessä ja hoitaessa.

PROPRIOSEPTIIKKA eli ASENTO- JA LIIKEAISTI

Proprioseptinen tieto lihaksista, nivelistä ja jänteistä on ensiarvoisen tärkeää kehotietoisuudelle ja sen myötä motoriikalle. Hevosen liikkeet tarjoavat monipuolisia proprioseptisiä aistimuksia, joita mm. hevosen askellajien muutokset tehostavat.  Hevosen selässä taktiiliseen kokemukseen yhdistyy proprioseptiikka, jolloin aistimus on voimakkaampi ja tietoisuus omasta kehosta vahvempi. Koska proprioseptiset ärsykkeet helpottavat taktiilisten ärsykkeiden sietämistä, voi hevosen liikkuessa olla helpompi hyväksyä taktiilisia kokemuksia. Rytminen ja toistuva proprioseptinen ja taktiilinen ärsyke vaikuttaa tehokkaasti sensomotoriseen aivokuoren rakenteeseen ja toimintaan.

VESTIBULAARI- eli TASAPAINOELIN

Pään ja kehon asento sekä tasapaino opitaan hallitsemaan vain niiden kokemusten perusteella, joita saamme liikkuessa. Mikäli henkilö ei pysty kävelemään, ei tasapainoelin tuota tarvittavia ärsykkeitä. Hevosen liikkeet stimuloivat tasapainoelimen kaikkia rakenteita, joten pienikin liike aktivoi jotakin sen osaa.  Vaikutusta voidaan vielä tehostaa kaarroksilla, pysähdyksillä ja liikkeellelähdöillä sekä ylä-ja alamäellä. 

HAJU

Ratsastusterapia on kuntoutusmuoto, johon hajuaistimukset liittyvät kiinteästi.  Hajuaistimukset ovat enimmäkseen tiedostamattomia ja koska niillä on voimakas yhteys tunteita käsitteleviin alueisiin, ne voivat olla joillekin kuntoutujille hyvin merkittäviä. Ratsastusterapiassa saatavat voimakkaat aistikokemukset ovat  tärkeitä kuntoutujalle, jolla on puutteita reagoida ärsykkeisiin (alireagointi). Kuntoutujat, joilla on vaikeuksia sietää ärsykkeitä (ylireagointi),  pystyvät paremmin käsittelemään näitä aistimuksia heille tärkeässä toiminnassa, kuten yhteistyössä hevosen kanssa. Vaikka hevonen jo sinällään aikaansaa positiivisia vaikutuksia, se ei yksin riitä. Tarvitaan myös ratsastusterapeutti, jolla on herkkyyttä ja ammattitaitoa ohjata kuntoutujaa ja kontrolloida sensoristen ärsykkeiden laatua ja määrää. 

RATSASTUSTERAPIAN VAIKUTUKSET MOTORIIKKAAN

Liike voi vaikutuksellaan korvata minkä hoitokeinon tahansa, 
mutta mikään hoitokeino ei riitä korvaamaan liikettä.
Clemens Josef Tissot 1750-1826

Hevosen selässä istuvaan ratsastajaan välittyy käynnissä minuutin  aikana keskimäärin 100 moniuloitteista ja rytmistä liikeimpulssia. Rytmi ei ole saman toistoa, vaan se on elävää ja dynaamista. Asentoja säädellään keskusgeneraattoreiksi kutsuttujen (central pattern generators) hermoverkkojen avulla. Kehittyäkseen ne tarvitsevat tietoja somatosensorisesta, vestibulaarisesta ja visuaalisesta järjestelmästä. Mikäli lapsi ei saa monipuolisia kokemuksia liikkumisesta, verkostojen avulla käynnnistyy vain hyvin kaavamaisia ja voimantuotoltaan sekä ajoitukseltaan epätarkkoja liikesynergioita. Ratsastusterapialla voidaan aktivoida näitä sensorisia järjestelmiä ja sen myötä kehittää monimuotoisempia lihassynergioita. Harjoittelu, joka lisää nivelten liikelaajuuksia, normalisoi tonusta tai kehittää tasapainon säätelyä, parantaa tietoisuutta omasta kehosta. Tällöin lihaksista, nivelistä ja jänteistä lähtee aikaisempaa parempilaatuista sensoriikkaa aivoihin ja kehotietoisuuden verkostolla on mahdollisuus luoda tehokkaampia liikehahmoja. Ratsastusterapia kehittää monipuolisesti kaikkia motoriikan osa-alueita, merkittävimpiä ovat vaikutukset tonukseen, liikkuvuuteen, tasapainoon ja kävelyyn. 

TONUS

Hevosen rytmikkäät liikkeet venyttävät vartalon ja raajojen lihaksia, jolloin spastiset lihakset ja niiden antagonistit aktivoituvat vuorotellen ja spastisuus vähenee.  Samanaikaisesti hevosen liikeet myös kohottavat vartalon jäntevyyttä. Hevosen lämpö vaikuttaa lihaksen biomekaanisiin ominaisuuksiin, jonka myötä vaikutetaan myös liikelaajuuksiin. Lechner työryhmineen selvitti EMG-tutkimuksilla ratsastusterapian vaikutusta 32 selkäydinvammaisen alaraajojen spastisuuteen. Tulokset osoittivat spastisuuden selvästi vähentyneen ratsastusterapian jälkeen.  

TASAPAINO

Ratsastusistunta on erinomainen alkuasento harjoittaa tasapainoa. Ihmisen motoriikan kehitys edellyttää istuma-asennon ja vartalon tasapainon hallintaa ennen kävelyn oppimista. Ratsastusterapia tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa tasapainoa istuen liikkuvalla alustalla, hevosen keinuvan selän päällä, missä ratsastaja reagoi tasapainon ylläpitoon spontaanisti, rytmisesti  ja symmetrisesti. Sykesin työryhmän selvitti ratsastusterapian vaikutusta neljän aivovammapotilaan tasapainoon, käyttäen mittarina tietokoneeseen yhdistettyä tasapainolevyä. Tulokset osoittivat kaikkien koehenkilöiden kohdalla edistymistä tasapainon hallinnassa. Huojuntalevy on osoittautunut toimivaksi mittariksi arvioitaessa yksittäisen ratsastusterapia-kerran vaikuttavuutta tasapainoon. 

KÄVELY

Hevosen liikkeet stimuloivat kävelyliikkeitä tuottavia keskusgeneraattoreita, jotka tarvitsevat kehittyäkseen monipuolista liikkeiden sensoriikkaa. Hevosen käynnissä välittyy ratsastajaan vastaavia impulsseja kuin kävelyssä; lantioon välittyy eteen-taakse liikkeitä (anteriorinen ja posteriorinen tiltti), oikealta vasemmalle  kallistuksia (lateraalinen tiltti) sekä kiertoliikkeitä. Lisäksi lantiokori kokonaisuudessaan liikkuu ylös-alas.  Myös ratsastajan  selkärangan liikkeet ovat hevosen kävellessä hyvin samanlaisia kuin ihmisen kävellessä, kuten kuvio osoittaa. Hevosen selässä henkilö, jolla on vaikeuksia kävellä tai joka ei kykene kävelemään, saa näin sensomotorisen kokemuksen rytmisestä, sujuvasta kävelystä. Gibbon työryhmineen selvitti tutkimuksessaan ratsastusterapian vaikutusta kävelyyn ja sen tarvitsemaan energiankulutukseen. Viisi CP-lasta osallistui kahdeksan viikon ajan kaksi kertaa viikossa terapiaan. Tulokset osoittivat, että kävelyn energiankulutus väheni (p >0.05) ja kävelynopeus sekä askelpituus lisääntyivät. 

KARKEAMOTORIIKKA

Sterban työryhmä tutki ratsastusterapian vaikutusta CP-lasten karkeamotorisiin taitoihin. Tutkimukseen osallistui 17 lasta, jotka kävivät terapiassa 18 viikon ajan kerran viikossa. Karkeamotorisia taitoja arvioitiin GMFM testistollä, jonka kokonaispistemäärä parani  7,6% terapiajakson jälkeen (p > 0.04). Myös Gibbonin työryhmän tutkimuksissa CP-lasten karkeamotoriset suoritukset paranivat tilastollisesti merkitsevästi. Lisäksi lasten vanhemmat raportoivat, että lasten halu liikkua oli lisääntynyt ja usko omiin kykyihin suoriutua motorisista tehtävistä oli parantunut. 

TIETOISUUS OMASTA KEHOSTA

Cookin tapaustutkimus osoittaa,  miten ratsastusterapia voi kehittää tietoisuutta omasta kehosta. Christine loukkaantui 18 vuotiaana auto-onnettomuudessa, jonka johdosta sai aivovamman ja vasemmanpuoleisen hemiplegian. Kolmen vuoden intensiivisen kuntoutuksen jälkeen terapiat lopettettiin, koska edistymistä ei tapahtunut ja kuntoutujan motivaatio oli puutteellinen. Tässä tilanteessa lähdettiin kokeilemaan ratsastusterapiaa, jolle asetettiin sekä motorisia ( tonus, liikkuvuus, kestävyys, symmetria ja koordinaatio) että kognitiivisia (keskittyminen, muisti, tunteiden hallinta, sosiaaliset taidot) tavoitteita. Tutkimusaika oli kolme vuotta. Edistymistä tapahtui kaikilla tutkituilla osa-alueilla; päivittäisissä toimissa itsenäisyys lisääntyi 30%, vasemman käden liikkuvuus lisääntyi 26% ja ”piirrä ihminen”-testissä alkutilanteen arviosta 4v 9kk tapahtui muutos 11v. tasolle. Hevosista tuli tärkeä osa Christinen elämää ja edistymisen myötä hän siirtyi vammaisratsastuksen pariin. 

RATSASTUSTERAPIA FYSIO- JA TOIMINTATERAPIAN TUKENA 

Aikuisten kohdalla suurimman ryhmän ratsastusterapiassa muodostavat neurologiset kuntoutujat, joilla on mm. MS, hemiplegia, kontuusio tai selkäydinvamma. Tärkeänä tavoitteena on kehotietoisuuden vahvistaminen; miltä kehossa tuntuu ja miten oman kehon asento ja liikkeet vaikuttavat hevoseen. Tavoitteena voi olla myös liikkeiden eriyttäminen tai lantionpohjan lihasten hallinnan kehittyminen.

Lasten kohdalla suurin  ryhmä ratsastusterapiassa ovat CP-lapset, minkä lisäksi monivammaisia lapsia ja lapsia, joilla mm. MMC, Spielmeyer Sjögren tai reuma. Ratsastusterapian toteutus vaihtelee ratsastajan iän sekä valmiuksien mukaan. Jos kyseessä on lapsi, jolla on riittävät kognitiiviset taidot menetelmänä voi olla puusta tyveen (top down)- lähestymistapa, jossa ongelmanratkaisutaidot korostuvat. Mikäli kognitiiviset taidot ovat puutteelliset, käytetään tyvestä puuhun (botom up)–lähestymistapaa, joka keskittyy sensorisen tiedon merkitykseen ja oppiminen tapahtuu toistojen avulla. 

Hevonen talliympäristöineen sekä hevosen kanssa erilaisissa ympäristöissä liikkuminen tuottavat ärsykkeitä, joita tarvitaan tilahermoverkkojen uudelleen järjestäytymiseen. Ratsastusterapiassa, sekä  työskenneltäessä maasta käsin että ratsailta, voidaan vaikuttaa mm. visuospatiaalisiin ongelmiin. (3)

Ratsastusterapia soveltuu mm. ADHD- ja asperger-lapsille sekä autistisille, joiden kohdalla se voi olla tukemassa myös toimintaterapiaa. Hyvä ratsastusistunta ja hevosen rytmiset liikkeet vaikuttavat edullisesti myös hengitykseen, ja  puheen tuottamiseen, joten ratsastusterapia voi tukea myös puheterapiaa.

PSYKOSOSIAALISET VAIKUTUKSET

Ratsastusterapia on toiminnallinen terapia, jossa ihminen on hyvin kokonaisvaltaisesti koko kehollaan, tunteillaan ja ajatuksillaan jatkuvassa kosketus-, tunne- ja liikevuorovaikutuksessa hevosen ja sen elinympäristön kanssa. Ihmisellä säilyy hyvin muisti kehosta. Hevosen lämmön ja rauhallisen liikkeen aistiminen oman ruumiin kautta saattaa auttaa kuntoutujaa pääsemään kosketuksiin varhaisten hoivatuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemusten kanssa, toisaalta se voi antaa ns. korvaavia kokemuksia niille, joilla sylissä olemisen kokemukset ovat jääneet vaillinaisiksi. Kasvamisen myöhempiä kehitysvaiheita voidaan käydä läpi leikkimällä hevosen selässä ja harjoittaen samalla kehon hallintaa, tasapainoa ja koordinaatiota. 

Toiminta hevosen kanssa tarjoaa monipuolisia vuorovaikutustilanteita, jotka kehittävät tunne-elämää sekä rehellistä ja aitoa kommunikaatiokykyä. Ratsastusterapia on non-verbaalia terapiaa; se on verrattavissa sanattomaan vuorovaikutukseen, joka on äidin ja lapsen välillä. Ratsastusterapia mahdollistaa myös vaikeiden tunteiden ja kokemuksien käsittelemisen kehon ja toiminnallisen terapian kautta; tunteiden ilmaiseminen voi olla  helpompaa hevoselle kuin ihmiselle. Liikkeen kautta ihminen tiedostaa tunteensa ja sen kautta niiden käsitteleminen mahdollistuu myös verbaalisti. Ratsastusterapiassa on helppo saada onnistumisen kokemuksia omien rajojen ylittämisen ja toiminnan kautta. Hevosen läsnäolo ja ratsastus antavat voimakkaan elämyksen, joka läpäisee masennukseen liittyvän vaikeuden innostua oikein mistään. Ratsastusterapia voi antaa elämään uutta sisältöä, mikä voi avata lukkiutuneita tunteita vastaanottamaan myös muita virikkeitä. Pelon voittaminen, onnistumisen elämykset ja luottamus omiin kykyihin vahvistavat minää ja itsetuntoa. Pelko ei ole esteenä ratsastusterapialle, sillä toistuva pelon voittaminen voi olla alku itseluottamuksen kasvulle sekä ahdistuksen ja pelkojen hallitsemiselle.

Ratsastusterapialla on myös kasvatuksellisia tavoitteita mm. itsehillinnän ja vastuuntunnon kehittyminen, sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen sekä keskittymiskyvyn parantuminen. Onnistumisen ja mielihyvän tunteet ovat voimakkaita motiiveja  ja ilo ja rentous vapauttavat voimavaroja ongelmien käsittelyyn.

MIELIALA

Nikanteen ja Tauriaisen tutkimuksessa oli mukana 34 depressiopotilasta, jotka kävivät  10 kertaa ratsastusterapiassa. Tutkimus osoittaa, että ratsastusterapialla voidaan vähentää merkittävästi ahdistuneisuutta, masennusta ja itsemurha-ajatuksia sekä lisätä työkykyisyyttä. Ratsastusterapialla on saavutettu hyviä tuloksia  myös syömishäiriöiden hoidossa.

KIPU

Keski-Euroopassa ratsastusterapiaa käytetään paljon myös tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Mattila-Rautiaisen tutkimus osoittaa että myös tällä alueella ratsastusterapialla on mahdollisuuksia. Tutkimukseen osallistui 4 kroonisesta alaselkäkivusta kärsivää aikuista, joilla kaikilla ratsastusterapiakokeilun myötä liikkuvuus lisääntyi, kivun määrän väheni  ja elämänhallinta lisääntyi. 

RATSASTUSTERAPIA PSYKIATRISESSA JA SOSIAALISESSA KUNTOUTUKSESSA SEKÄ PEDAGOGIIKAN TUKENA

 Psykiatrisessa kuntoutuksessa ratsastusterapia voi olla toiminnallisen terapian ja psykoterapian välimuoto, jossa pyritään eläimen avulla saamaan kontakti potilaaseen. Toiminnallisuus voi toimia myös realiteettia palauttavana tekijänä. Ratsastusterapia voi toimia tienavaajana muille hoitomuodoille tai se voi toimia psykoterapian osana, jolloin ratsastusterapian tavoitteena on tuoda tunteita ja asioita sanalliseen käsittelyyn. 

Ratsastusterapiaa käytetään myös sosiaalisessa kuntoutuksessa. Tallitöissä opetellaan sosiaalista vastuuntuntoa ja omatoimisuutta. Ratsastusterapian tärkeitä elementtejä ovat toiminnallisuus, elämyksellisyys, pedagoginen suhde kuntoutujaan, vuorovaikutuksellinen toiminta sekä luottamus. Hevonen edustaa lapselle pysyvyyttä ja vakautta. Suomessa ratsastusterapiaa on toteutettu mm. lastensuojelussa ja käytöshäiriöisten lasten parissa, ulkomailla myös päihderiippuvaisten hoidossa.   

 Ratsastusterapiassa on paljon pedagogisia elementtejä. Jotta oppimista tapahtuu tulee toiminnalla olla selvä päämäärä jonka henkilö kokee mielekkääksi, eli toiminnasta on hyötyä tai se tuottaa mielihyvän ja onnistumisen tunteita. Hevonen herättää motivaatiota, joka vaikuttaa edullisesti vireystilaan ja tarkkaavaisuuteen. Ratsastusterapiassa pyritään usein vaikuttamaan kuntoutujaan hevosen kautta; terapeutti ohjailee tilanteita hevosen välityksellä, jolloin myös palaute tulee hevoselta. Ratsastusterapialla on monia mahdollisuuksia  mm. kehitysvammaisten, näkö- ja kuulovammaisten, sekä oppimishäiriöisten lasten opetuksessa. Keski-Euroopassa kehitysvammalaitoksilla ja koulukodeilla on usein oma talli sekä hevoset ja ratsastusterapia sisältyy kiinteästi niiden toimintaan.

HEVONEN 

Toden totta pidin
eniten hevosista
Ne luodessaan Seonnistui parhaiten

Eeva-Liisa Manner

Eläimet ovat aidompia, luonnollisempia ja rehellisempiä kuin me ihmiset . Niillä ei ole ennakkoluuloja, ne eivät arvostele eivätkä vaadi meiltä mitään, ja siksi eläimiä on helpompi lähestyä kuin ihmisiä. Hevosella on lisäksi ominaisuuksia, joiden johdosta se soveltuu kuntoutukseen. Hevosen voimakas olemus herättää kunnioitusta sekä ihailua ja hevonen on yhteistyöhaluinen ja sosiaalinen: kosketuksella hevosen olemukseen on voimakas ja syvällinen psykomotorinen vaikutusHevosen liike on rytmistä sekä monimuotoista ja hevonen pystyy kantamaan ratsastajaa selässään; ratsastajaan välittyvillä liikkeillä on vahva sensomotorinen vaikutus. Mutta vaikka kuinka paljon tutkitaan ja selvitetään ratsastusterapian vaikutusmekanismeja, on jotakin mikä jää aina arvoitukseksi – kutsuttakoon sitä vaikka hevosen mystiikaksi.

Mystique of the horse is strong medicine.